Ylämäen jälkeen tulee jossain vaiheessa yleensä alamäki. Sehän tuli perjantaina kun innoissani scrimmasin ja hyppelehdin luistimilla ja astuin nilkkani linttaan. Vähän se kipuili ja turposi mutta säikähdyksellä selvisin. Lauantaina en tehnyt mitään liikunnallisia juttuja ja sunnuntaina vedin kotijoukkuetreenit off-skates kun en vielä uskaltanut luistella. Tänään kävin kuitenkin salilla ja vesijuoksemassa ja nilkka tuntuu ihan hyvältä kunhan en ala taittelemaan sitä sivuttaisasentoon. Pitää nyt ottaa varovaisesti vielä, jotkut nivelsiteet siellä taisi vähän venähtää sillon perjantaina.
Mutta voi että! Vesijuoksu! Mummojen hommaa! Mutta se oli ihan kivaa. Siellä vedessä vaan lillutaan ja yritetään päästä eteenpäin. Tuommoinen liikunta tekee ihan hyvää vastapainoksi jo ihan henkisestikin. Yleensä tahdon eteenpäin lujaa, mutta vesijuoksussa vaikka kuinka viuhdot niin ei se vauhti siitä lujaksi kasva. Ja voi että sitä turhautumisen määrää! Siellä sitä altaassa peräkkäin juostaan ja kun aivot sanoo että "mene ohi siitä edellä olevasta"! Mutta kun ei pääse. Jonossa vaan nätisti. Huhheijakkaa, ehkä tämä opettaa hieman lisää sitä kärsivällisyyttä turhautuvaiselle minälleni. Mutta aah se olo salitreenin ja vesijuoksun ja saunan jälkeen!
Nyt on ollut koulusta etäviikko vielä niin on syömiset hieman yksipuolistuneet. Samaa sapuskaa vedän lounaaksi ja illalliseksi kun en jaksa tehdä montaa eri lajia. Ens viikolla takaisin koulunpenkille, siellä sitten saa taas koulun lounaat. Hedelmiä olen syönyt paljonkin, pähkinöitä pitäis syödä hiukan enemmän. Tehosekoitinkin pääsi elämänsä loppun ja meni rikki ja pitäisi käydä nyt ostamassa uusi että saan taas smootieita.Ainoa "hyvä" mitä olen nyt tässä syönyt on suklaa, enimmäkseen vielä tumma suklaa. Karkit ja sipsit on jääneet onneksi pois! Eikä ole tehnyt oikeastaan edes niitä mieli. Tällä lailla kun jatkuu nii hyvä tulee. Ja ensi kerralla salilla pitää nostaa painoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti