The game is in your head!

Viime kerralla jorisin siitä kuinka treenaan jotta voin pelata derbyä. Noh eihän se tietenkään siihen jää. Sitten kun olet fyysisesti kunnossa niin tajuat että se peli onkin siellä pään sisällä. Roller derby on hyvin strateginen laji, sen tietävät kaikki lajin harrastajat. Treeneissä käydään läpi erilaisia strategioita ja opetellaan eri tilanteita. Jossain vaiheessa treeneissä alkaa tuntua että lopultakin asiat iskostuvat mieleen ja pystyt samaan aikaan sekä pelaamaan tietyn strategian mukaan ja tilanteen niin vaatiessa, pystyt vaihtamaan strategiaa silmänräpäyksessä. Bonuksena vielä päälle, kroppa liikkuu sinne minne haluat sen liikkuvan. Hurraa, nyt olet jo hyvin pitkällä!

Mitäs sitten kun bout lähenee? Sitten alkavat tulla paineet ja kasvattamasi itsetunto alkaakin rapistua silmissä. Tuntuu siltä että olet maailman paskin pelaaja. Ja sitten tulee vitutus. Varmaankaan kaikki eivät kärsi tästä samasta vaivasta, mutta minä kärsin. Käytän siitä nimeä pelikammo. Noin viikkoa ennen peliä se tulee, tuntuu siltä että et halua pelata koko boutissa. Kaikki se mitä olet treenannut, tuntuu valuvan kankkulan kaivoon. Oikeasti tilannehan ei ole tämä, ei ne taidot sieltä yhdessä yössä katoa. The game is in your head.

Tänään minuun iski pelikammo. Viikon päästä on turnaus Lontoossa. Sama pelikammo iski viikkoa ennen Torontoa. Siitä vaan pitää päästä yli. Mitään keinoa en ole siihen keksinyt, mutta kuitenkin tiedän että pääsen siitä aina yli. Ystäväni Tigre sanoi että sama homma on bändin kanssa, vikat treenit ennen keikkaa on aina paskat. Tiedostan että olen aivan liian itsekriittinen itseäni kohtaan. Pitäisi ehkä relata ja pitää vaikka päiväkirjaa asioista mitä olen tehnyt hyvin päivän aikana. Sen myötä ehkä alkaisin keskittyä enemmän positiivisiin asioihin kun negatiivisiin. Vitutus on vaan aika vittumainen ystävä. Se kun tulee, niin sitten alkaa vituttaa se että vituttaa ja sit vituttaa vielä enemmän. Ja sitten kun haluaisi antaa joukkueelle kaikkensa, niin vituttaa että ei voi sitä tehdä koska vituttaa ja sit vituttaa taas vieläkin enemmän. Sitten lopuksi huomaa kuinka koomista se oma vitutus on, mutta silti se pysyy siellä. Hyvin nukutun yön jälkeen se on sitten yleensä kadonnut. Jollain ihmisillä tulee perhosia vatsaan ennen tärkeää päivää, itselleni tulee kyrpä otsaan.

On tämä ihmismieli kummallinen asia. Se on kuitenkin ehkä ihan tervettä että tiedostaa asioita, ehkä joskus voin päästä eroon tästä pelikammostani sen myötä. Viikon päästä siis pelaamme Lontoossa! Siellä olen hyvä.

Olipa negatiivinen postaus.. Tähän perään voinkin sitten etsiä muutamia hyviä asioita tästä päivästä:

-liityin WWF:n kuukausilahjoittajaksi
-ostin itselleni Riedellin luistinkassin
-meillä on aivan mahtava liiga ja joukkue
-on ilo katsoa kun luistelijat kehittyvät

Ensi kerralla julkistan strategiset mitat ennen roller derby workoutin alkua, jotta voin sitten tarkastella 8 tehoviikon jälkeen tuliko tulosta.

Kiitos ja anteeksi.