Alkuasetelmat

Olen aina harrastanut urheilua jossain muodossa. Olen muun muassa ratsastanut ja vikeltänyt sekä kilpa-aerobicannut ja harrastanut kilpacheerleadingia SM-tasolla asti. En ole kuitenkaan ikinä tuntenut olevani oikeasti hyvä. Kunnes löysin roller derbyn. Derbyn harrastaminen alkoi aivan lasten kengistä. Kun aloitin treenaamisen, en tiennyt lajista mitään. Pikkuhiljaa tietämys ja osaaminen kasvoi ja rakkaus lajiin syveni, ja syvenee edelleen. En ole oikeastaan muiden lajien parissa treenannut hirveästi mitään niiden ohella, mutta derby on muuttanut asian. Seuraava toteamus on tullut tutuksi eri derby-pelaajien kautta, ja huomaan sen pätevän nykyään myös omalla kohdalla: en treenaa derbyä pysyäkseni kunnossa, vaan treenaan jotta voin pelata derbyä. Roller derby on laji, jossa täytyy olla todella hyvässä kunnossa jos haluaa pelata ja treenata täysillä. Toki roller derby antaa kaikille jotakin, eikä kaikkien tarvitse harrastaa samoista syistä ja samalla tempolla. Itselleni derbystä on kuitenkin tullut jotain sellaista, jossa haluan kurotella aina vaan korkeammalla ja korkeammalle. Toki myös romahduksia ja huonoja päiviä tulee, joskus tuntuu että kaikki muut ovat parempia kuin minä. Jostain sitä sitten taas sisu pukkaa esille ja päätän että ei hitto, jos noi niin kyllä minäkin, ja siitä se sitten taas lähtee.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen treenannut kovempaa kun koskaan. Olen aina inhonnut juoksemista yli kaiken, mutta viimeisten kuukausien aikana olen juossut enemmän kun 10 vuoden aikana yhteensä. Kun treenasin Toronton Roller Derby Worldcupia varten, luistelutreenien lisäksi kävin joogassa ja juoksin sekä palauttavia että intervallilenkkejä ja tein lihaskuntoa kotona. Kunto kasvoi ja lihasta tuli lisää, mutta tuntui että en saa oikein kroppaa palautumaan. Juon palkkaria kyllä aina treenien jälkeen ja venyttelen, mutta tuntuu että se ei  riitä. On todella mielenkiintoista seurata omaa kehoa ja yrittää kuunnella mitä sillä on sanottavaa. Varsinkin kun ei ole aiemmin ollut takana tämmöistä treenirupeamaa, niin on vaan täytynyt yrittää ymmärtää omaa kroppaa ja mikä toimii treenissä. Toronton reissu oli sekä fyysisesti että henkisesti rankka kokemus, ja sen jälkeen olenkin viimeisen kuukauden lähinnä levännyt ja antanut kropan palautua. Olen kyllä lenkkeillyt mutta melko epäsäännöllisesti. Nyt oli aika palata ruotuun, boutteja on taas edessä. Päätin osallistua roller derby workout challengeen ihan vain mielenkiinnnosta. Eniten siinä kiinnostaa meal planit. Syksyn treenin ja palautumisongelmien jälkeen olen alkanut pohtimaan ruokaa ja lähinnä sitä että syönkö tarpeeksi. Nyt otan osaa haasteeseen ja katsotaan kuinka se vaikuttaa oman kehon hyvinvointiin. En aio aivan suoraan noudattaa meal planeja, vaan muokkaan niitä hieman omaan elämään sopivaksi. Blogin perustin lähinnä itseäni varten. On paljon helpompi ottaa osaa haasteeseen, kun siitä ei voi niin vain luisua kun kaikki on julkista! Tervetuloa seuraamaan ihmekääpiön arjen taistelua herkkujen ja pehmeän sohvan houkutusta vastaan.

Taistelutoverini muskelimuikku julkistaa voittavansa vuoden 2012. Ihmekääpiö aikoo pysyä kisassa mukana! Tavoitteena on olla HRD:n vuoden 2012 double threat.